Matkailua ja ajatuksia tuhkapilven alla

Perheemme abiturientti teki omatoimimatkan ystävänsä kanssa historiallisena hetkenä ja sai kokea, kuinka luonnonvoimat voivat muuttaa matkasuunnitelmia.  Matkantekoa ei turhaan ole verrattu elämään, sillä molemmat tarjoavat yllätyksiä. Matka alkoi jo Tampereella seitsemän tunnin odottelulla, kun Ryanairin koneessa havaittiin moottorivika. Matkakohteina olivat Italia ja Kroatia. Zagrebissa tyttö joutui asioimaan lääkärissä äkillisen sairastumisen vuoksi, mutta ystävällisen lääkärin määräämät lääkkeet tehosivat onneksi nopeasti, ja matka jatkui upeissa vuoristo- ja merimaisemissa.

Puolessa välissä matkaa tuli tieto Eyjafjalla-tulivuoren purkauksesta ja sen lentoliikennettä haittaavasta tuhkapilvestä. Kotimaassa seurasimme tuhkauutisia tuhkatiheään ja selvisi, että tyttäremme paluulento oli peruttu. Piti ottaa käyttöön vaihtoehtosuunnitelma. Matkaajat ostivat interrail-liput ja suuntasivat ensin Müncheniin ystäväperheen hoiviin.  Kotimatka jatkui junalla ja lopuksi lautalla kansipaikoilla ja kesti neljä päivää suunniteltua pidempään. Kotiin saapui kuitenkin kaksi yllättävän iloista ja rentoa matkaajaa kaikista käänteistä ja vastoinkäymisistäkin huolimatta.

Mitä tästä kaikesta voisi oppia? Ainakin sen, että matkustaa voi hitaamminkin.  Lentoliikenteen sulkeminen pakotti meidät kiireiset aikataulujen orjuuttamat ihmiset sietämään odottamista ja uusiin olosuhteisiin sopeutumista. Se sai kenties myös ajattelemaan vaihtoehtoa lentämiselle. Matkanteko hitaammalla  kulkuneuvolla voisi tarjota kiireiselle ihmiselle jopa tilaisuuden pysähtyä, esimerkiksi katselemaan vaihtuvia maisemia, lukemaan kirjaa tai vain olemaan paikallaan. Se olisi vastalääkettä ”heti mulle kaikki tänne”-ajattelumallille.

Tuhkapilven aiheuttaman vajaan viikon lentoliikenteen seisakin aikana päästöt vähenivät merkittävästi ilmakehässä. Esimerkiksi edestakainen lento täydellä koneella Helsingistä Kanarian saarille kuluttaa noin 200 kg eli noin 250 litraa polttoainetta matkustajaa kohden. EU:n konsulttiselvityksen mukaan lentoliikenne tulee vielä lisääntymään vuoteen 2012 saakka 4 prosenttia vuodessa. Ja eihän Kanarian matka riitä vaativalle, uusia eksoottisia elämyksiä janoavalle kuluttajalle! On lennettävä mahdollisimman kauas, jonnekin jossa naapurit eivät ole vielä käyneet.  Mutta entä jos elämysmatka suuntautuisikin seuraavalla kerralla patikkapolulle?

Miettiä voisi myös, onko meidän suomalaisten syötävä talvellakin tomaatteja, niitä raakoina poimittuja lentotomaatteja, joissa on kova kuori ja jotka eivät maistu miltään? Entä jos tyytyisimmekin kotimaisiin juureksiin ja marjoihin.  Aluksi voisimme tosin boikotoida sitä, että esimerksiksi Puruveden muikku kuljetetaan Helsinkiin pakattavaksi kelmuun  ja sieltä takaisin Puruveden ympäristökuntien kouluihin.

Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen peräänkuulutti A-studion haastattelussa sosiaalisen median käytön ja videoneuvottelujen  lisäämistä. Arvelen, ettei poliitikkojenkaan tarvitsisi välttämättä lentää niin usein paikan päälle. Monet asiat voitaisiin hoitaa ilman suuria edustuskuluja ja lentomatkoja, ja säästää näin samalla luontoa. Se voisi lisätä kansalaisten silmissä politiikkojen arvostustakin, joka alkaa olla aika pohjalukemissa.

Uskon, että joudumme vielä tulevaisuudessa ottamaan ikään kuin askeleen taaksepäin suojellaksemme luontoa, ja tämä askel on mielestäni askel parempaan suuntaan.

 

Päivi Kujamäki on luokanopettaja Kerimäeltä ja jatko-opiskelija Joensuun yliopistossa (soveltava kasvatustiede). Hän osallistui viime kesänä Kriittisen pedagogiikan kesäkouluun, jota kautta aukeni yhteys myös verkkokanava Kommenttiin ja sitten myöhemmin mahdollisuus alkaa kirjoittaa vierasblogia. Tällä hetkellä hän toimii ekaluokkalaisten opettajana Kerimäen Kirkonkylän koulussa vuorotteluvapaan jälkeen ja on käynnistänyt toimintatutkimuksen yhdessä muutaman aktiivisen luokanopettajan kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää eheyttävää opetusta kansalaiskasvatusta sisältävien aihekokonaisuuksien avulla. Ikkuna nuorten maailmaan avautuu kahden aikuistuvan tyttären kautta. Toinen tytöistä on abi, ja toinen on aloittanut opiskelut Kuopion yliopistossa. Perheessä on myös tokaluokkalainen tytär, joten jonkinlainen naisnäkökulma saattaa jutuista paistaa läpi, tai sitten ainakin tyttö/tätienergia. Päivi Kujamäen blogi löytyy osoitteesta: http://kravunkasvupiiri.wordpress.com/