Kun lääke ei toimi, voidaanko syyllistää potilasta? Nuorten syrjäytymiseen on monia syitä.

Kirjoittaessani vuonna 2007 nuorisotoimen peruspalvelujen arviointien perusteella Polarisaatiomuistion oli tarkoitukseni herättää Suomessa keskustelua nuorten ulkopuolisuudesta ja siitä, miten nuoret joutuvat ulkopuolelle. Tarkoituksenani oli saada syvyyttä epämääräiseen syrjäytymiskeskusteluun. Totesin vuonna 2007, että vuonna 2004 meillä oli Suomessa lähes 90 000 nuorta työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Julkisessa jälkipuinnissa asia kääntyi siten, että meillä on 90 000 syrjäytynyttä nuorta, mitä en siis ollut missään vaiheessa edes väittänyt. Nyttemmin näistä nuorista käytetään Euroopassa paremmin kuvaavaa termiä – NEET – not in education, employment or training.

Minua ahdistaa tässä keskustelussa suomalaisten tarve leimata nuoret syrjäytyneiksi kevein perustein, niin kuin syrjäytyminen olisi joku tietty olotila, sekä se, että määristä keskusteleminen ei vie asiaa eteenpäin. Keskustelu on muistuttanut eräänlaista asemasotaa ja juupas-eipäs -väittelyä ulkopuolella olevien nuorten määrästä, edelleenkin syrjäytymistermiä käyttäen.

Viimeisin tuotos tässä sarjassa on Tilastokeskuksen Pekka Myrskylän EVA:lle tuottama analyysi Hukassa – keitä ovat syrjäytyneet nuoret?. EVA:n raportissa ”päivitetään” Myrskylän kesällä 2011 OKM:n ja TEM:n tilaamaa raporttia Nuoret koulutuksen ja työelämän ulkopuolella.

Olemme yhtä mieltä ainakin siitä, että meillä on kymmeniätuhansia ulkopuolella olevia nuoria. Evan raportin ongelma on syrjäytymismääritelmän kapeus:

Syrjäytyneiksi luokitellaan sellaiset työ­voiman ja opiskelun ulko­puoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muu­ta koulutusta. Esimerkiksi toisen asteen tutkinnon suorittanut nuori ei määri­telmällisesti kuulu syrjäy­tyneiden joukkoon.

Syrjäytyminen tai syrjäyttäminen on prosessi, jota voisi kuvata kasautuvina ulkopuolisuuksina sekä aikaperspektiivinä[i]. Norjan tilastokeskus teki vuonna 2007 selvityksen Ungdomens levekår. Siinä nuorten elinoloja tarkastellaan kuuden erilaisen ulkopuolisuuden valossa, joita ovat sosiaalinen, koulutuksellinen, työelämän, taloudellinen, oikeudellinen ja terveydellinen ulkopuolisuus. Syrjäytymistä tapahtuu, kun ulkopuolisuuksia kasautuu. Aika on toinen merkittävä tekijä: useissa tutkimuksissa todetaan, että yhdenkin ulkopuolisuuden kestäessä yli vuoden syrjäytymisen riski kasvaa huomattavasti.[ii]

Syrjäytyminen on myös rahakysymys. Meillä on pitkään vannottu VTV:n laskelmien varaan siitä, että syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Tämä on kuitenkin vain arvio saamatta jääneistä tuloista. Laskelmasta puuttuvat kaikki syrjäytymisen palvelukustannukset, toimeentulotuet jne. Summa on siis huomattavasti suurempi. Muissa Pohjoismaissa on asiaa selvitetty ottaen huomioon todelliset kustannukset ja saamatta jääneet tulot.[iii]

Tarvitsemme lisää tietoa siitä, miten ja miksi nuori ajautuu tai ajetaan ulkopuolisuuteen. Tarvitsemme tietoa ulkopuolisuuksien kasautumisesta ja taustoista. Nämä tiedot löytyisivät tilastojen kautta, mutta lisäksi tarvitsemme syvällisempää tutkimusta ennen kaikkea nuorten näkökulmasta.

Ulkopuolella olevat nuoret tulevat seuraavien ”kanavien” kautta. Näitä asioita tulisi selvittää, jotta tiedettäisiin, miten ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja ulkopuolisuutta:

  1. Nuoret ymmärtävät koulutuksen merkityksen: 93–95 % nuorista (vuosina 2000–2008) oli jossain koulutuksessa. Silti 5–7 % ei ollut missään koulutuksessa tai jäivät ilman opiskelupaikkaa vuoden kuluttua peruskoulun päättymisestä.
  2. Miksi perusopetus ei kykene antamaan kaikille eväitä toiselle asteelle? Miksi polarisoituminen lisääntyy peruskoulussa?
  3. Ammatillisen koulutuksen keskeyttävät 20–30 % aloittaneista ja suurin osa myöhemmin kuin ensimmäisen lukuvuoden jälkeen. Me tiedämme todella vähän siitä, miksi nuoret keskeyttävät ja mitkä syyt ovat keskeyttämisen taustalla.
  4. Ylioppilaista 20 % ei jatka missään ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Näistä nuorista ei ole vielä keskusteltu ollenkaan!
  5. Nuorista 1,2 % saa eläkepäätöksen ennen 25 vuoden ikää. Olisiko eläkkeelle siirtymiselle vaihtoehtoa?
  6. Yhteiskuntatakuu ja siihen liittyvät pakkohaut ajavat osan nuorista ulkopuolelle.
  7. Työttömien nuorten työttömyysjaksot ovat lyhyitä. Kuinka usein ne toistuvat?
  8. Ulkopuolisuus on erilaista eri alueiden välillä, alueiden sisällä ja jopa kuntien sisällä: tästä emme tiedä vielä mitään. Mitkä ovat Suomen ulkopuolisuusalueet?

Syrjäytyneeksi leimaamiseen vaikuttaa se, ettemme tiedä prosesseista riittävästi. Emme tiedä niiden moninaisuudesta, emmekä kasautumisilmiöstä. Leimaamalla kuvittelemme, että on olemassa yksi ja ainoa patenttilääke syrjäytymisen ja ulkopuolisuuden ehkäisyyn.

Erik Häggman
Kirjoittaja työskentelee sivistystoimentarkastajana Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa.

Viitteet
[i]
Ungdomsstyrelsen: En på hundra
Tapio Salonen: Ungas ekonomi och etablering
Ruotsin hallitus: Unga utanför
Agneta Angelin: Vanmaktens dubbla logik
Ungdomsstyrelsen: Unga som varken arbeatar eller studerar
Ungdomsstyrelsen: I den ekonomiska krisens fotspår

[ii]
Norjan hallitus & Vista Analys: Samfunnsökonomiske konsekvenser av marginalisering blant ungdom
Universitetet i Agder & Agderforskning: Ett liv jeg ikke valgte
Ruotsin kuntaliitto: Födda 1981 95-27-13

[iii]
Norjan hallitus & Vista Analys: Samfunnsökonomiske konsekvenser av marginalisering blant ungdom
Ingvar Nilsson: Unga som är utanför arbetsmarknaden

Ks. myös Myllyniemi, Sami & Suurpää, Leena & Hoikkala Tommi: Nuorten äänen on kuuluttava tilastojen alta. (Helsingin Sanomat 10.2.2012.)

Kommentit

Vakiintunutta syrjäytymisen käsitettä ja sen tarkoitusta on yritettykin vääntää lähemmäs tarkoitettua todellisuutta, eli sekä objektiivisiin että subkektiivisiin (ja toivoakseni myös intersubjektiivisiin ja intersosiaalisiin) ulottuvuuksiin muun muassa mahdollisuuksien tasa-arvon ja "elämänhallinnan" (- sanoisin ehkä elämänhalukkuuden) suuntaan, mutta se vääntyy taas koulutus- ja työvoimapoliittisessa diskurssissa pelkistetyksi sontasosiologiseksi määrittelyksi suhteessa suoritteisiin, jotka taas mitataan budjetin sisällä.

Oletteko te lukijat uusajattelijoita eli kommunikaatiokyvyttömiä?

Syrjässä?

Syrjäytymissana on vahvan latautunut ja sillä ei ole mitään yhteisesti sovittu merkitystä.

Syrjäytymisen käsitteestä siis ei ole yksimielisyyttä eikä sillä ole yleisesti koherenttia merkitystä.

Silti sitä käytetään paljon, nykyään taas ja ehkä äkkiä jopa yleisemmin ja moninaisemmin kuin  edellisen (1990-luvun) trendin aikana.

Tässä nopeasti pomitusti lisää

- aikalaiskeskustelua aiheesta melko asiallisissa puitteissa: Mitkä ovat syrjäytymisen mittareita?

Ja Tutkijaliiton julkaisu syrjäisestä Pohjois-Karjalasta.

Nuorten syrjäytyminen tuntuu olevan ilmiö tämän hetkisessä poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. On trendikästä lausua, että nyt tulee panostaa nuoriin ja ettei meillä yhteiskuntana ole varaa yhdenkään nuoren syrjäytymiseen. Lääkkeestä käytävä keskustelu loistaa poissaolollaan. Mihin panostetaan kun panostetaan syrjäytymisen ehkäisyyn? Kuten Eki mainitsi, jää keskustelu aiheesta turhan usein turhaksi väittelyksi syrjäytyneiden nuorten määrästä. Näin ollen usein kuulee puhuttavan vain määristä ja rahasta.

Kun aihetta ei tunneta, on poliitikoiden varmasti helpompi puhua heille tutummin termein eli numeroin. Yllä olevissa kommenteissa todetaan, ettei syrjäytymisen käsitteestä ole yksimielisyyttä eikä yhteisesti sovittua merkitystä. Samoin kerrotaan, ettemme tiedä riittävästi syrjäytymisen prosessista. Näiden faktojen valossa ei ole mikään ihme että yleinen yhteiskunnallinen keskustelu jää niin kovin pinnalliseksi.

Olisiko tässä nuorisotyön mahdollisuus? Ammatillisen nuorisotyön mahdollisuus kehittyä sellaiseksi professioksi jolla on tietyt ominaisuudet ja tunnustettu asema? (Nuorisotyön professionalisaatiosta Juha Nieminen on kirjoittanut mm. nuorisotutkimuksen julkaisussa 3/2000. Nuorisotyöntekijöiden kannattaa lukea myös Katariina Soanjärven väitöskirja ”Mitä on ammatillinen nuorisotyö?, 2011)

Varsinkin ammatillisessa, mutta myös poliittisessa keskustelussa puhutaan näinä päivinä runsaasti monialaisesta yhteistyöstä. Tulisiko nuorisotyön kuitenkin panostaa nyt nuorisoalan omaan yhteistyöhön ja pyrkiä sen avulla tuottamaan tietoa prosessista nimeltä syrjäytyminen ehkäisy? Etsivä nuorisotyö, kunnallinen perusnuorisotyö, nuorten työpajat, nuorisotiedotus, nuorisokeskukset, erityisnuorisotyö ja monet muut ammatillisen nuorisotyöntoimijat sekä nuorisotutkimus. Voimmeko me tuottaa yleiseen keskusteluun sitä tietoa ja taitoa jota meillä on syrjäytymisen ehkäisystä sekä tuottaa asiakaskuntamme ja ammattilaisverkostomme avulla uutta tietoa syrjäytymisestä prosessina. Onko nuorisotyöllä potentiaali julistautua syrjäytymisen ehkäisyn asiantuntijaksi?