Kommenttipuheenvuoro Nuorisobarometri 2009:n julkistamistilaisuudessa 13.11.2009

Hyvät ystävät!

Nuorisobarometri on tullut tukevaan teini-ikään, kun seurantaa on nyt tehty säännöllisesti nyt jo 15 vuoden ajan. Kyseessä onkin tällä kertaa eräänlainen juhlavuosi ja sen kunniaksi erityisteemaksi on nostettu taida ja kulttuuri.

Kulttuurin merkitys on yhteiskunnassamme kasvanut – mutta samaan aikaan kulttuurielämä elää eräänlaista murroskautta. Perinteisten kulttuurialojen osalta on herännyt keskustelu tulevaisuudesta ja siitä, miten kysyntä ja tarjonta jatkossa kohtaavat. On mielestäni syytä pohtia tulevaisuutta ajatellen myös sitä, mikä on se muoto, tapa ja kohde, joiden kautta yhteiskunta voisi parhaalla tavalla tukea kulttuuria sen eri merkityksissä – muun muassa voimavarana tai vaikka ilon tuottajana yhteiskunnassamme. Taide ja kulttuuri ovat barometrissa mukana omana erityisteemanaan nyt siis ensimmäistä kertaa, mutta ehkäpä teemasta jää jotain elämään barometrin kysymyspalettiin jatkossakin seurattavaksi.

Kovassa ytimessä barometrissa ovat jälleen nuorten työhön ja koulutukseen liittyvät asenteet. Tämä vuosi on erityisen kiinnostava siinä mielessä, että voimme nähdä vastauksissa taantuman vaikutuksia. Yhteiskunnallisen päättäjän näkökulmasta on helpottavaa, että barometri näyttää selkeän käänteen edellisvuoteen siinä, että nuorten kokemus työttömyydestä pahana asiana on vahvistunut. Mielikuva työtä vieroksuvasta työttömyystuen varassa surffaavasta sukupolvesta on siis osoittautumassa vääräksi.

Ja mielestäni nyt yhteiskunnan on herättävä nuorten haluun tehdä työtä. On äärimmäisen huolestuttavaa, miten pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden nuorten osuus Suomessa on jäänyt osapuilleen 1990-luvun laman jälkeiselle tasolle. Suomen – tai ehkä on syytä alleviivata, että hyvinvointivaltion – veropohja pettää tulevaisuudessa, mikäli nuoret eivät saa koulutusta ja työllisty. Taantuma on osunut ensimmäiseksi nuoriin ja työelämän ulkopuolelle jääneitä nuorten määrä on huolestuttavasti lisääntynyt koko maassa.

Nuorisobarometrista käy kuitenkin myös ilmi, että yhä suurempi osa valitsisi työttömyyskorvauksen tilapäisen työn sijaan, jos korvaus on yhtä suuri. Tämä herättää kysymyksiä. Työn vastaanottamisen pitää Suomessa olla aina kannattavaa. Tämä on hallituksen linjan mukaista – ja siksi hallituksen on mielestäni vielä erityisen huolellisesti arvioitava osana sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, millaisin toimin toimeentulotukea pitkäaikaisesti saavien nuorten lukumäärä saadaan laskuun. Vaikuttaa siltä, että nykyisellään toimeentulotuen varassa elävät nuoret eivät saa riittävästi tukea ja kannustinta siirtyäkseen koulutukseen tai työelämään.

Outi Mäkelä
puheenjohtaja, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta (Nuora)
kansanedustaja