Jokapäiväinen taide

Taide on ollut iso osa elämääni, vaikken ole sitä aina tajunnut. Olen pienestä pitäen piirtänyt, kirjoittanut, kuunnellut musiikkia, tanssinut ja katsonut elokuvia, mutta olen määritellyt taiteeksi vain sen, että tehdään maalaus tai mennään katsomaan niitä – ja siksi olen vihannut taidetta. En ole koskaan tajunnut kylmän rakennuksen sisään tungettujen maalausten katsomisen viehätystä, enkä varmaan tule ikinä tajuamaankaan.

Sanoisin, ettei mikään varsinainen hetki, kokemus tai teos ole ikinä koskettanut minua erityisesti, vaikka yritin muutaman päivän muistella sellaistakin aikaa. Lopulta tajusin luovuttaa – jos sellainen hetki olisi ollut, olisin takulla muistanut sen.

Tanssi on varmaan kuitenkin ollut suurin taiteen innoittaja elämässäni. Katselin pienenä aina minua parempia tanssijoita (katson itse asiassa edelleenkin) haaveillen, että olen vielä jossain vaiheessa elämääni heitä parempi. Olen aina jaksanut mennä tanssitunnille, koska en pidä sitä samanlaisena urheiluna kuin pitäisin esimerkiksi juoksulenkkejä, tanssihan on aivan eri asia, koska siinä saa, kuten on monta kertaa todettu, ilmaista itseään. Loistavia tanssijoita jaksan aina katsoa loputtomiin miettien, miten he sen tekevät.

Musiikki on luonnollisesti myös tärkeää, minun mielestäni kun ei voi tanssia ilman musiikkia. Kuuntelen musiikkia päivittäin mp3:sta tai iPodista, vaikka matkaa olisi kaksi vaivaista minuuttia ja sen avulla jaksan tappavan tylsät juoksulenkitkin. Kuuntelen musiikista aina rytmin ja sen miten laulajan ääni sopii lauluun. Sanoihin en kiinnitä niin paljon huomioita, ennen kuin vasta viidennellä kuuntelukerralla, vaikka sanat periaatteessa ovatkin ne laulun taideosio ja ydin. En vain jaksa kuunnella sanoja, koska mietin lauluun aina ensimmäisellä kuuntelukerralla koreografian ja näin palaan taas tanssiin.

Kirjoittamisessa ja piirtämisessä olen varmaan itse taiteellisesti lahjakkain, vaikka, outoa kyllä, en pidä lukemisesta hirvittävästi enkä katsoa toisten piirustuksia, elleivät ne ole hämmästyttävän hyviä. Kirjoittaminen on silti ollut aina lähellä sydäntäni, koska se on toinen tapani ilmaista itseäni (tanssissa en ole tarpeeksi hyvä itseni kunnolliseen ilmaisemiseen).

Taide on siis iso elämääni, koska teen (tai ainakin yritän tehdä) taidetta koko ajan, joka päivä. Vaikka en ole ikinä nähnyt sellaista taidetta, joka olisi erikseen koskettanut tai hetkauttanut minua, sanoisin että taide kokonaisuudessaan on merkittävä osa elämääni ja sellaisena se varmasti pysyykin.

Tyttö, 16 v.

Kirjoituksen pyytänyt Heidi Ruokoniemi kommentoi kirjoitusta täällä.