Ihmisten on aika ottaa vastuu - mietteitä kasvissyönnistä

Yksilöillä on erilaisia lähtökohtia kasvissyönnille, yleisimmät syyt ovat todennäköisesti eläinten oikeudet ja -suojelu, ympäristöystävällisyys ja terveys. Nämä perustelut nivoutuvat usein yhteen.

Kasvisten tuottaminen vaatii vähemmän peltopinta-alaa, vettä ja polttoaineita kuin eläintuotteiden, ja on näin ollen ekologisempaa. Eläintuotteiden tuotanto aiheuttaa myös moninkertaisesti suuremmat kasvihuonekaasupäästöt kuin kasvisperäisten tuotteiden. Vegaaneilla on pienempi riski sairastua verenpainetautiin, tyypin 2 diabetekseen sekä moniin syöpiin. Hyvin koostetussa vegaaniruokavaliossa on enemmän terveydelle edullisia hiilihydraatteja, magnesiumia, kuitua ja antioksidantteja sekä vähemmän terveydelle haitallisia kovia rasvoja ja kolesterolia.

Eläimet haluavat elää ja välttää kärsimystä. Ihmisten ruuaksi kasvatettavat eläimet elävät hyvin teollisissa oloissa. Yhdellä tilalla on usein tuhansia tai kymmeniä tuhansia eläimiä. Eläimet on jalostettu tuottamaan mahdollisimman paljon niiden oman terveyden kustannuksella. Eläimet eivät pysty toteuttamaan lajilleen tyypillistä käyttäytymistä, koska ne elävät liian suurissa laumoissa muodostaakseen normaalin laumajärjestyksen (mm.broilerit, lattiakanat) tai niillä on niin vähän tilaa etteivät ne kykene kommunikoimaan toisten eläinten kanssa (mm. lypsylehmät parsissa, emakot kääntymisen estävässä häkissä). Kaupallisilla eläintiloilla eläinten perustavimmatkin halut ja tarpeet jäävät usein toteutumatta.

Kun edellämainittuja syitä tarkastellaan, voidaan nähdä, että niille on yhteistä huoli, ja tästä seuraava vastuunottaminen yksilöiden hyvinvoinnista.

Eläimet ovat osa luontoa, myös kesytetyt. Tämä ei tarkoita että kesyjä eläimiä pitäisi päästää luontoon oman onnensa nojaan, vaan että domestikoituneilla kotieläimillä on samat tarpeet toteuttaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä. Kuten jokainen eläinlaji eroaa toisista lajeista, myös jokainen eläinyksilö on omanlaisensa ja sen kuolema on peruuttamatonta. Ihmisten tulisikin huolehtia eläinyksilöistä niin, että ne saavat toteuttaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä.

Vaihtoehtona eläintuotteiden käytölle on kasvisperäisten tuotteiden suosiminen. Monipuolinen ja hyvinkoostettu kasvisruokavalio sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat ravintoaineet. B-12 vitamiinin ja D-vitamiinin saannista talvisin kannattaa kuitenkin pitää huolta. Joskus kuulee väitettävän että kasvisruokavalio ei ole luonnollinen koska siinä syödään lisättyjä (B-12) vitamiineja. Kuitenkin myös eläintuotteisiin, rehuihin, ja rehupeltojen maaperään lisätään vitamiineja. Sopii ihmetellä, onko sen luonnolisempaa kasvattaa eläimiä hallissa, tai ampua niitä metalliluodeilla. Voidaan myös sanoa, että ihmisen aivot mahdollistavat eläinten kasvattamisen ja bakteeriviljelmät (joissa vitamiineja valmistetaan) ja ovat näin ollen luonnollisia.

Tärkeämpää kuin hyödytön keskustelu luonnollisuudesta on kuitenkin hyvinvointi ja ilmasto, jonka tuhoutuessa vaarantuu myös ihminen. YK:n raportin mukaan maailman eläintuotanto aiheuttaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin autot, rekat, laivat ja lentokoneet yhteensä. Ei aja kenenkään etua, että ihmiset tuottavat miljardeja eläinyksilöitä ahtaisiin kasvatustiloihin ja liian suuriin laumakokoihin. Tästä seuraa, että massiivinen eläintuotanto on osaltaan syypää luonnonvaraisten eläinten elinalueiden pienentymiseen ja sukupuuttoihin.

Eläimille ei tule aiheuttaa kärsimystä eikä luontoa tuhota ihmisen makumieltymysten takia. Kalsiumia on paljon myös pähkinöissä, seessaminsiemenissä ja soijassa. Soijassa on kaikki ihmiselle välttämättömät 8 aminohappoa, kaikki tarpeelliset aminohapot saadaan myös yhdistelemällä muita ruoka-aineita. Rautaa on runsaasti esimerkiksi linsseissä, vihreissä lehtivihanneksissa, täysjyväviljassa ja pähkinöissä. Kun ateriaan kuuluu palkokasveja, kuten hernettä, linssejä, papuja tai soijaa, sisältää se myös riittävästi proteiineja. Useita muita tarpeellisia tai hyödyllisiä ravintoaineita saa lähinnä kasvisperäisistä tuotteista, joten niihin ei tarvitse kiinnittää suurempaa huomiota kuin sekaruokavaliossakaan.

Saila Finne

Kirjoittaja toimii Eläinoikeusyhdistys Faunassa ja satunnaisesti muissa järjestöissä sekä erilaisissa kampanjoissa.