Homottelukulttuuri

Kun seksuaalivähemmistöön kuuluvat nuoret kokevat painetta olla näkymättömiä kouluympäristöissä, ovat erilaisten negatiivisten lieveilmiöiden syntyminen todellinen riski. Näistä negatiivisista ilmiöistä haluan tässä kirjoituksessa nostaa esiin nuorten keskuudessa vallitsevan puhekulttuurin, jossa yleisesti käytetyt haukkumasanat ovat homo tai lesbo. Tätä puhekulttuuria on selkeästi havaittavissa entistä nuorempien koululaisten keskuudessa. 

Jokaisella yksilöllä on oikeus opiskella ja työskennellä ilman syrjityksi tai muutoin epäasiallisesti kohdelluksi tulemista. Kun puhutaan työelämästä, taso-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki Suomessa eivät salli syrjintää, seksuaalista häirintää tai loukkaavaa nimittelyä. Tässä kohtaa mielestäni merkittävä seikka on, että tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki kattavat muun koulutusjärjestelmän, muttei esimerkiksi peruskoulua.

Ylen uutisissa 6.9.2010 haastateltiin Seta ry:n nuorisotyön koordinaattoria, Anders Huldenia. Hänen ammatillinen viestinsä tässä haastattelussa oli selkeä. Seksuaalivähemmistöön kuuluvien, ei-heteroseksuaalisten nuorten näkyväksi ja hyväksytyksi tuleminen koulumaailmassa on myös kasvatusalan ammattilaisille ajankohtainen ammatillinen haaste. Kouluissa tarjottavan seksuaalikasvatuksen ei tulisi olla pelkästään heteronormatiivista. Seksuaalisuuden monimuotoisuuden huomioivan seksuaalikasvatuksen tulisi sisältää laajemmin tietoa myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Heidän mainitsemisensa pelkässä sivulauseessa ei ole riittävää.

Kouluympäristöistä puhuttaessa ammattikasvattajilla on ammatillisen seksuaalikasvatuksen lisäksi vastuu puuttua myös kaikenlaiseen yksilön identiteettiä, olemusta tai käyttäytymistä arvostelevaan ja loukkaavaan kielenkäyttöön. Ei ole mielestäni riittävää, että nimittelyyn puututaan pelkän kieltämisen tasolla. Ilman riittäviä perustelua ja vastavuoroista keskustelua ei kielloilla ole pidemmän päälle mitään konkreettista vaikutusta.

Ne nuoret, jotka käyttävät sanoja homo tai lesbo tarkoituksenaan loukata tai provosoida toista nuorta, eivät automaattisesti mieti näiden sanojen todellisia merkityksiä. He eivät myöskään välttämättä pysähdy pohtimaan loukkaavien sanojensa vaikutuksia toisiin nuoriin. Heidän motiivinsa käyttää näitä sanoja vaihtelevat suuresti. Motiiveja voivat olla tarkoitus loukata toista nuorta tai testata omia ja toisten rajoja. Tiedostamisen arvoinen motiivi on myös tarve kuulua johonkin ryhmään. Kun vertaiset, eli ne joihin haluaisi itse samaistua, käyttäytyvät tai puhuvat tietyllä tavalla, on yhteenkuuluvuuden tunteen saavuttamiseksi vahva houkutus toistaa samankaltaista käyttäytymistä. Nuorilla yhteenkuuluvuuden tunteen saavuttaminen on tärkeää, ja se voi myös huomaamatta ohjata ja muokata heidän käyttäytymistään sekä puhekulttuuriaan. Erityisesti tässä kohtaa nuoret tarvitsevat ammattikasvattajan opastusta ja tukea, jotta sanojen monitasoinen merkitys voi aidosti tulla ymmärretyksi.

Antti Ervasti on päätyössään järjestömaailmassa. Hän on koulutukseltaan sosionomi (AMK), auktorisoitu seksuaalineuvoja sekä pari- ja seksuaaliterapeutti. Sivutyönään hän tekee seksuaalineuvontaa, seksuaaliterapiaa, koulutuksia ja luentoja. Antti on tehnyt töitä laaja-alaisesti erityisesti seksuaaliterveyteen liittyvien teemojen parissa sekä Suomessa että ulkomailla. Viimeisin kuuden kuukauden ulkomaan ”komennus” oli Väestöliiton lisääntymis- ja seksuaaliterveysprojektissa Intiassa Madhya Pradeshin osavaltiossa. Työn lisäksi voimaa ja energiaa Antin elämään tuovat aviopuoliso, koira sekä puutalossa asuminen.