Egyptin nuoret uutta Egyptiä rakentamassa: Kansannousun jälkeinen poliittinen toiminta

Keskustelin Mohamed Abdelfattahin kanssa (ks. edellisestä kolumnistani henkilön roolista Egyptin kansannousussa tarkemmin) joulukuussa 2011 muun muassa hänen poliittisen aktivisminsa muodoista vuosien varrella. Hän kertoi liittyneensä vuonna 2007 liberaaliin Ayman Nourin al-Ghad (”Huominen”) -puolueeseen. Hän oli puolueen jäsenenä ainoastaan puoli vuotta. Tuossa ajassa hän huomasi, kuinka vähän asioihin saattoi vaikuttaa puoluepolitiikan kautta Mubarakin hallitsemassa Egyptissä.

 
Puolueilla ei ollut Mubarakin Egyptissä mitään todellista valtaa: vaalien tulokset väärennettiin järjestelmällisesti samalla, kun hallinto ahdisteli muita puolueita kaikilla mahdollisilla tavoilla – siitä huolimatta, että presidentin omaa valtapuoluetta lukuun ottamatta muiden puolueiden kädet olivat muutenkin jo täysin sidotut. Abdelfattah kertoi tuskastuneensa myös oppositiopuolueiden väliseen ja puolueiden sisäiseen valtakamppailuun. Nämä asiat johtivat siihen, että hän halusi löytää keinon, jolla voisi konkreettisesti pyrkiä vaikuttamaan Egyptin asioihin.
 
Abdelfattah aloitti kirjoittamisen toivoen sitä kautta voivansa vaikuttaa maansa asioihin puoluepolitiikkaa tehokkaammin. Ylläpidettyään blogia kolmen kuukauden ajan hänet valittiin yhdeksi osallistujaksi puolivuotiselle International Center For Journalists (ICFJ) -kurssille, jossa hän sai journalistisen peruskoulutuksen. Tämän jälkeen Abdelfattah siirtyi työskentelemään toimittajaksi egyptiläiseen Masri al-Youm -sanomalehteen. Nykyään hän on freelance-toimittaja ja hänen artikkeleitaan ja muita kirjoituksia on julkaistu useissa egyptiläisissä ja ulkomaisissa lehdissä. Hän myös tekee parhaillaan dokumenttielokuvaa tammikuun vallankumouksesta. Mohamed Abdelfattahille ja jemeniläiselle toimittajalle Khaled al-Hammadille myönnettiin vuoden 2011 Canadian Journalists For Free Expression -palkinto.
 
Egyptissä on lukuisia nuorisojärjestöjä, joista useat on perustettu vallankumouksen jälkeen. Esimerkkinä mainittakoon vuonna 2008 perustettu April 6th -järjestö, joka on yksi suurimmista nuorisoliikkeistä Egyptissä. Järjestö perustettiin alunperin tukemaan Al-Mahallan ja Al-Kubran tehdastyöläisiä, jotka suunnittelivat lakkoa huhtikuun 6. päivälle 2008. Sittemmin järjestö on jatkanut toimintaansa poliittisena liikkeenä ja organisoinut mielenosoituksia sekä muita poliittisia kampanjoita.
 
Ennen 2011/2012 parlamenttivaaleja April 6th -järjestö julkaisi listan ehdokkaista, joita voidaan pitää vanhan vallan ”jäänteinä”, ja samalla listan ehdokkaista, joiden se toivoi tulevan valituksi parlamenttiin. Vaikutteita toimintamalleihinsa järjestö sai serbialaiselta Otpor!- liikkeeltä, jolla oli merkittävä rooli Slobodan Milosevicin syrjättämisessä. April 6th:llä on noin 70 000 jäsentä, joista suurin osa on nuoria ja koulutettuja.
 
Malameh Masrya ja Waay ovat nuorisojärjestöjä, jotka perustettiin tammikuisen vallanvaihdon jälkeen. Molemmat järjestöt ovat pyrkineet lisäämään kansalaisten poliittista tietoisuutta yleisellä tasolla. Kummankin järjestön perustajia yhdistää sama motiivi – huoli siitä, että merkittävä osa egyptiläisistä ei tiedä, miten parlamentaarinen politiikka toimii, tai ylipäätään tunne politiikan perusteita. Järjestöjen tilaisuuksissa onkin muun muassa luennoitu Egyptin perustuslaista historiallisessa kontekstissa, ja järjestöt ovat tehneet myös ruohonjuuritason työtä ihmisten sivistämiseksi politiikan perusteista.
 
Lokakuussa 2011 British Council sekä Anna Lindh-säätiö järjestivät Aleksandriassa seminaarin nuorille. Seminaari koostui luennoista ja työpajoista. Seminaarin puitteissa järjestettiin väittely, jossa oli edellisenä päivänä annettu kahdelle kahden hengen joukkueelle näkökanta, jota näiden tuli puolustaa, perustella ja saada yleisö puolelleen.Väittelyn aihe oli mielenkiintoinen ja samalla ajankohtainen: ”Tulisiko vanhojen ja kokeneiden vai nuorten ja kokemattomien ottaa hallitseva asema Mubarakin jälkeisessä Egyptissä?”
 
Tämän kysymyksen puiminen ei suinkaan rajoittunut vain lokakuussa 2011 järjestettyyn seminaariin, vaan kiivasta keskustelua aiheesta on käyty Mubarakin syrjäyttämisestä lähtien. Suurin osa nuorista pitää panostaan vallankumouksen toteutumisessa niin merkittävänä, että heidän tulisi ehdottomasti saada merkittävä rooli uuden Egyptin rakentamisessa. He pitävät vanhojen politiikkojen enemmistöä korruptoituneina jäänteinä vanhasta vallasta.
 
Eräs suuri epäkohta Mubarakin aikaisessa Egyptissä oli nuorison pitäminen sivussa merkittävistä valtiollisista viroista. Tämä puolestaan oli yksi suurimmista syistä tyytymättömyyteen nuorten keskuudessa ja samalla yksi keskeisistä vallankumoukseen johtaneista katalyyteistä. Tilanne ei kuitenkaan ole muuttunut paremmaksi vallankumouksen jälkeen ja ihmiset ovatkin osoittaneet mieltään vaihtelevan laajuisissa mielenosoituksissa läpi vuoden 2011. Monet egyptiläiset nuoret vertaavat tammikuun vallankumousta Ranskan suureen vallankumoukseen ja muistuttavat, että Ranskassakin vallankumous oli monivuotinen prosessi.
 
Egyptiläiset sanovat usein, ettei vallankumous ole ohi, vaan se jatkuu kunnes asiat todella muuttuvat. Yksi asia Egyptin nykyilmapiiriä tarkasteltaessa on kuitenkin selvää: tällä hetkellä nuoriso on todella politisoitunutta ja erilaisia nuorisoliikkeitä syntyi kevään 2011 vallankumouksen jälkeen enemmän kuin sitä edeltäneinä vuosikymmeninä yhteensä.
 
Farid Ramadan
Kirjoittaja on arabian kielen ja islamin tutkimuksen perustutkinto-opiskelija Helsingin yliopistossa, ja tällä hetkellä työharjoittelussa Egyptissä aleksandrialaisessa yrityksessä, joka pyrkii edistämään turismia ja julkaisee kuukausittaista ”Alex Agenda”-lehteä.