Egyptin nuoret uutta Egyptiä rakentamassa: Kansannousu

Perustellusti voidaan sanoa, että nuoriso oli tammikuun 2011 arabikevään vallankumouksen alullepanija, ja nuorison omaksumat tietotekniset taidot olivat hyödyksi vallankumouksen koordinoinnissa. Facebook oli työkalu, joka mahdollisti väkijoukkojen kutsumisen mielenosoituksiin ja Twitterin avulla mielenosoittajat kykenivät kommunikoimaan keskenään sekä informoimaan toisiaan reaaliajassa poliisien liikkeistä kaupunkien kaduilla.

Tammikuun ensimmäiset mielenosoitukset kutsuttiin koolle useilla eri Facebook-sivuilla, joista tunnetuin lienee poliisien käsissä kuolleelle Khalid Saidille omistettu muistosivu. Ensimmäisten mielenosoitusten koollekutsujat olettivat muutaman tuhannen ihmisen osallistuvan protesteihin, mutta kaikkien yllätykseksi paikalle tulikin kymmeniä-, ellei satojatuhansia mielenosoittajia.

Mielenosoitusten alkuvaiheessa suurin osa osallistujista olikin juuri nuoria, Facebookin ja muiden sosiaalisten medioiden käyttäjiä. Kesti muutamia päiviä ennen kuin valtamedia tarttui aiheeseen kunnolla. Tämän jälkeen maan sanomalehdissä alettiin julkaisemaan tulevien mielenosoitusten alkamispaikkoja ja -ajankohtia. Tässä vaiheessa koko kansa marssi kaduille, eikä kukaan voinut enää sanoa, etteikö egyptiläisten enemmistö olisi kannattanut presidentti Mubarakin syrjäyttämistä.

Diktatuurista huolimatta nuoriso oli poliittista jo Mubarakin valtakauden aikana ja nuoret puhuivat keskenään paljon politiikasta. Aktivistit kirjoittivat blogeihin mielipiteitään ja raportoivat lähipiirissään tapahtuneista vääryyksistä ilman, että valtio pystyi sensuroimaan heidän tekstejään. Digitaalisen teknologian ja internetin palveluiden kehittyminen on mahdollistanut tiedonvälityksen nopeasti ja vähäisillä kuluilla. Julkiseen politiikasta puhumiseen liittyi - ja toisaalta liittyy vieläkin - riski joutua valtion turvallisuusjoukkojen hampaisiin, mikäli kirjoittajan mielipiteet eivät miellytä valtiovaltaa.

Yksi kuuluisimmista ja Egyptin seuratuimmista kirjoittajista on nuori aleksandrialainen englantilaisen kirjallisuuden opiskelija Mohamed Abdelfattah. Hän aloitti bloginsa kirjoittamisen vuonna 2008. Ihmisoikeusloukkaukset ja poliisiväkivalta olivat aiheita, joista valtamedia vaikeni ja joista hän halusi raportoida, jotta mahdollisimman moni Egyptissä ja ulkomailla ymmärtäisi minkälainen on maan todellinen demokratian taso.

Vuonna 2010 hän kirjoitti Khalid Saidista, jonka poliisi repi ulos aleksandrialaisesta nettikahvilasta ja pahoinpiteli kuoliaaksi kahvilan edustalla kesällä 2010. Virallisen version mukaan Khalid Said tukehtui hashiksen palaan, jonka hän koitti hävittää nielaisemalla. Abdelfattah kirjoitti blogiinsa tapahtumasta, perustaen tekstinsä silminäkijöiden kertomuksiin ja tapauksen taustatietoihin. Vähän ennen kuolemaansa Khalid Said oli auttanut videon levittämisessä, jossa näkyy kuinka poliisit jakavat huumeratsiassa takavarikoimiaan huumausaineita.

Syksyllä 2010 Mohammed Abdelfattah kirjoitti Mohamad Shabaanista, joka oli menettänyt henkensä epäselvissä olosuhteissa poliisin käsissä. Tällä kertaa Abdelfattah lähetti juttunsa ulkomaisiin lehtiin ja samalla Egyptin poliisin toiminta tuli maailmalla laajemmin tunnetuksi. Sen myötä paineet kahden edellämainitun kuolemantapauksen puolueettomiin tutkimuksiin kasvoivat.

Tapausten tultua laajemmin ilmi, perustettiin Facebookiin ryhmä nimeltä ”Me olemme kaikki Khalid Saideja”. Tämä sivu oli yksi merkittävimmistä Facebook-sivuista, joiden kautta ihmisiä kutsuttiin Tahririn aukiolle tammikuussa. Abdelfattahin artikkelit lisäsivät ihmisten tietoisuutta poliisiväkivallasta Egyptissä, ja hänen tekstinsä auttoivat osaltaan mobilisoimaan ihmisiä tammikuun mielenosoituksiin. Tuhannet mielenosoittajat kantoivat Khalid Saidin ja Mohamad Shabaanin kuvia tammikuun mielenosoituksissa.

Farid Ramadan
Kirjoittaja on arabian kielen ja islamin tutkimuksen perustutkinto-opiskelija Helsingin yliopistossa, ja tällä hetkellä työharjoittelussa Egyptissä aleksandrialaisessa yrityksessä, joka pyrkii edistämään turismia ja julkaisee kuukausittaista ”Alex Agenda”-lehteä.