Edustuksellisuus – Hyvinkään teema agendan laidalta

Kuten Marjana Garzarolli kolumnissaan ilmaisee, Hyvinkäällä heinäkuussa 2006 pidetyn EU-tapaamisen Young Active Citizenships keskeiseksi teemaksi nousi nuorisopolitiikkaan osallistuvien edustuksellisuus.

On tärkeää, että nuorisopolitiikkaan osallistuvat myös nuoret. Ensinnäkin: niiden, joita politiikka koskee tulee olla mukana päätöksenteossa, jottei päätöksenteko erkaannu kohteestaan ja ajaudu epäolennaisiin kysymyksiin. Toiseksi: yhteiskunnallinen vaikuttaminen tarvitsee alansa osaavia ihmisiä. Tätäkään alaa ei voi opettaa yksinomaan kouluissa. Eurooppalaisella nuorisopolitiikalla onkin tärkeä tehtävä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ”korkeakouluna”. Mutta keitä näiden nuorisopolitiikkaan osallistuvien nuorten tulisi olla? Kenellä on oikeus edustaa nuoria? Hyvinkäällä jännite syntyi ”kokeneiden”, järjestöjen valitsemien poliittisesti aktiivisten, ja vähemmän kokeneiden, järjestöjen valinnan ulkopuolelta tulevien nuorten välille.

Edustuksellisuuden ongelma on aito, sillä siinä asettuu kaksi hyvää argumenttia vastakkain. Miten voitaisiin päästä tilanteeseen, jossa 1) poliittinen vaikutustyö jatkuu ja jalostuu, eikä jokaisessa nuorisotapahtumassa jouduta aloittamaan nollasta, 2) nuorisopolitiikka ja nuorisoasioihin vaikuttaminen yleisesti Euroopan tasolla leviäisi ”eliittiä” suuremmalle joukolle? Miten voitaisiin ottaa huomioon se, että Euroopan nuorisopolitiikka tarvitsee alati uutta verta, jotta se ei kuihdu toisensa tuntevien alan harrastajien keskinäiseksi kerhoksi?

Ratkaisu kahteen erilaiseen tarpeeseen olisivat mielestäni kahdet erilaiset tapahtumat: koulutukselliset ja poliittiset tapahtumat. Näistä komission järjestämä Youth Week sekä koko nuoriso-ohjelma (Youth in Action) voisivat toimia koulutuksellisina kokonaisuuksina ja puheenjohtajamaan nuorisotapahtuma poliittisena tapahtumana.

Keskeistä ongelman ratkaisussa on edustuksellisuuden huomioiminen. Olisi kivaa tai ainakin jännittävää, jos ihmiset voisivat vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan vetämällä poliittisen kypärän kadulla päähän ja lähettämällä mielipiteensä hallinnoivalle koneelle. Nykyisillä realiteeteilla on turvauduttava siihen, että osa ihmisistä keskittyy yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen edustaen muita; osa keskittyy muihin, myös tärkeisiin asioihin.

Nuorisopolitiikassakaan ei kannata hukata edustuksellisuuden käsitettä, koska sille on olemassa vain epärealistisia vaihtoehtoja. Sujuvaan edustuksellisuuteen liittyy muutamia reunaehtoja. Ensinnäkin, kaikilla tulee olla mahdollisuus tulla sellaisiksi nuoriksi, jotka edustavat ”nuoria”. Toiseksi, nuorisojärjestöjen tulisi pystyä edustamaan yhä suurempaa nuorten olosuhteiden ja ilmaisujen kirjoa johtuen nykyisestä todellisuudesta, jossa yhä harvempi nuori kuuluu järjestöön. Kolmanneksi, tämä on itsemäärittelyllinen huomautus tutkijoille ja hallinnolle; nuorisojärjestöjen näkökulmasta suurin osa uusista nuorisoaktiivisuuden muodoista on järjestäytynyttä. Nuorisojärjestöiksi tulee pystyä lukemaan uusia järjestäytyneisyyden muotoja.

Nuorilla on hyvin heikko ote omien elinolosuhteidensa määrittelyssä Euroopassa. Nuoret ovat aliedustettuja kaikissa merkittävissä yhteiskunnallisen päätöksenteon elimissä. Nuorisopolitiikalla on hyvin kapea osuus valtamedian näkyvyydestä. Nuorisojärjestöt ovat tehneet pitkään työtä, jotta nuorilla olisi edustajat, vaikutuskanavat, resurssit, joilla vaikuttaa sekä mahdollisuus valvoa niiden käyttöä. Edistystä on tapahtunut huomattavasti. Niin sanottu jäsennelty vuoropuhelu – joka parhaimmillaan tarkoittaa juuri tätä nuorten systemaattista ja todellista tilaisuutta vaikuttaa elinolosuhteisiinsa – on jo vakiintunut käsite esimerkiksi Euroopan komission nuorisoasioista vastaavan koulutus- ja kulttuuriasioiden pääosaston käytännöissä. Edustuksellisuuden käsitteen särkeminen – vaikka hyvistäkin tarkoitusperistä – vaikeuttaa nuorten työtä vaikutusmahdollisuuksien omaan elämänpiiriin rakentamiseksi. Tässä siis vetoomus nuorisopolitiikan muovaamiseen osallistuville: antakaa nuorille nyt tämä mahdollisuus vaikuttaa!

Näistä syistä on kannatettavampaa eriyttää nuorisotapahtumat kahdenlaisiksi. Poliittisesti vaikuttavissa tapahtumissa, kuten EU-puheenjohtajuuteen liittyvissä nuorisotapaamisissa, nuoria tulisi edustaa nuorten demokraattisesti valitsemat, nuorisojärjestöiltä mandaattinsa saavat nuoret. Koulutukselliset tapahtumat tulisi olla avoimia kaikille nuorille, niihin tulisi olla avoin haku aina kun se on mahdollista.

Ilmari Nalbantoglu
EU-puheenjohtajuussihteeri
Allianssi ry