2

Ensimmäisessä kirjoituksessani käsittelin tunnetaitoja ja tunnekyvykkyyttä erityisesti miesten näkökulmasta. Käsittelin kirjoituksessani myös sitä, että miehet joutuvat valitettavan usein kamppailemaan heitä vaivaavan asian kanssa ilman tarvittavaa tukea ja apua. Tunneasioista puhuminen voidaan kokea vaikeaksi tai jopa turhaksi. Työni kautta olen huomannut sen, että joissain tilanteissa puhumisen merkitystä voidaan korostaa myös liikaa. Tarkoitus ei ole että (siitäkään) tulee pakollista suorittamista. Pelkkä tunteista puhuminen ei vie automaattisesti eteenpäin, jos siihen ei liity minkään tasoista kokemuksellisuutta. Olisi hyvä pysähtyä miettimään mistä tunne on lähtöisin, ja onko tunne oma vai ulkopuolelta tuleva. Koetut tunteet ovat joka tapauksessa todellisia, ja niillä on tärkeä merkitys.

Entistä enemmän miehiä ja naisia kyllästetään esimerkiksi mediassa seksiin ja ihmissuhteisin liittyvillä erilaisilla toimintaohjeilla. Tarjolla on mitä erilaisimpia neuvoja ja ohjeita kuinka onnistua (ja etenkin menestyä) parisuhteissa. Nuorille suunnatuissa lehdissä ja erilaisilla keskustelupalstoilla käsitellään teemoja, jotka edellyttävät tietyn kehitystason ylittymisen, ennen kuin ne voi todella ymmärtää ja sisäistää. Usein nämä teemat ovat sellaisia että varsinaiseen kohderyhmään kuuluvat nuoret eivät niitä kykene omaksumaan. On tiettyjä kehitysvaiheita, joita nuoret eivät pysty jättämään välistä ilman, että se vaikuttaa heidän kykyynsä muodostaa läheisiä ihmissuhteita myöhemmissä elämänvaiheissa. Kenelläkään ei ole oikeutta millään tavalla pakottaa nuoria ylittämään heidän rajojaan ja mukavuusalueitaan. Yleisimmin ajatellaan, että rajojen rikkojat ovat yksittäisiä henkilöitä, mutta olisi oleellista tunnistaa myös muiden toimijoiden, kuten median merkitys. Nuorten aikuisten matka erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sisältävään aikuisuuteen edellyttää koko sosiaalisen verkoston kollektiivista tukea. Elämme tällä hetkellä sosiaalisen median kukoistuskautta. Sosiaalisen median merkitystä ”kasvattajana” ei tule missään nimessä aliarvioida. Nuorille suunnatun mediakasvatuksen tulisi entistä enemmän painottua myös sisällön ymmärtämiseen pelkän luku- ja kirjoitustaidon kehittämisen sijaan.

Parisuhde ja seksuaalisuus miehille suorituskilpailu?

Tärkeään elämän osa-alueeseen, kuten parisuhteisiin ja seksuaalisuuteen, liittyvässä keskustelussa suorittaminen korostuu usein liiallisesti. Ulkoa tulevat paineet osata ja menestyä seksuaalisuuden osa-alueilla vaikuttavat väkisinkin yksilöiden ajatteluun, asenteisiin sekä suhtautumiseen. Vaikuttaa siltä kuin parisuhde ja seksuaalisuus rinnastetaan kilpailulajiksi, jossa pitää olla parempi ja menestyksekkäämpi kuin toiset. Ulkoisia suoritusvaatimuksia kohdistetaan yhä enenevässä määrin miehiin. Miehisyyden ja toimivan parisuhteen malli ei periydy kenellekään pojalle ja miehelle äidinmaidon kautta, vaan malli alkaa muodostua kasvuympäristön kautta. Perhemuodot ovat muokkautuneet yhteiskunnan muutosten myötä entistä moninaisempaan suuntaan. Kaikkien kasvuympäristöön ei automaattisesti kuulu mallia miehisyydestä ja vastavuoroisesta parisuhteesta, jolloin mallia ei opita lapsesta alkaen. Tämä voi tuottaa nuorille miehille paineita ”päntätä” parisuhteiden rakennustaitoja. Spontaanisuudelle ja ilolle parisuhdetaitojen opettelussa ei liiallisen suorittamisen vuoksi ole aina riittävästi tilaa.

Myös miesten on rakentavassa ja vastavuoroisessa parisuhteessa sallittua ja suotavaa kommunikoida tunteita, ajatuksia, toiveita ja myös pelkoja yhdessä kumppanin kanssa. Toimivassa parisuhteessa tulisi aina olla kaksi itsemääräämisoikeuden omaavaa vastuullista yksilöä. Parisuhteessa hyvinvointi ei ole vain toisen kumppanin vastuulla, vaan molempien kumppaneiden on kannettava, sekä erikseen, että yhdessä vastuunsa. Nuorten miestenkin olisi hyvä saada mahdollisuus pohtia millaiseksi kokee oman vastuun ottamisensa parisuhteessa, ja jakautuuko parisuhteessa vastuu tasavertaisesti? Jos on tottunut olemaan ohjaaja, niin hyväksyykö sen, että on joskus valmis vaihtamaan ohjaajan roolista ohjattavan rooliin.

Kouluillakin on oma roolinsa toimivan parisuhteen rakentamisessa

Olisi mielestäni tärkeää, että koulujen terveys- ja seksuaalikasvatuksessa keskityttäisiin enemmän myös sukupuolierityisiin kysymyksiin liittyen parisuhteisiin ja seksuaalisuuteen, erityisesti kasvavien nuorten tunne-elämän huomioon ottaen. Tämä voisi mahdollistaa sen, että nekin pojat ja tytöt, joilla ei missään vaiheessa ole ollut toimivien parisuhteiden mallia, saisivat työkaluja ja eväitä toimivien parisuhteiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen.

 

Antti Ervasti on päätyössään järjestömaailmassa. Hän on koulutukseltaan sosionomi (AMK), auktorisoitu seksuaalineuvoja sekä pari- ja seksuaaliterapeutti. Sivutyönään hän tekee seksuaalineuvontaa, seksuaaliterapiaa, koulutuksia ja luentoja. Antti on tehnyt töitä laaja-alaisesti erityisesti seksuaaliterveyteen liittyvien teemojen parissa sekä Suomessa että ulkomailla. Viimeisin kuuden kuukauden ulkomaan ”komennus” oli Väestöliiton lisääntymis- ja seksuaaliterveysprojektissa Intiassa Madhya Pradeshin osavaltiossa. Työn lisäksi voimaa ja energiaa Antin elämään tuovat aviopuoliso, koira sekä puutalossa asuminen.